Reflektio

Opiskeluitteni edetessä kohtaan kaiken aikaa uusia termejä. Yksi  tärkeistä oppimistani käsitteistä on REFLEKTIO.

Reflektion käsite liittyy läheisesti ajatteluun. Teoreettisesti reflektion käsitettä on kehitetty lähinnä kognitiivisen ja kokemuksellisen oppimisen lähestymistavoissa. Kaiken kaikkiaan reflektio nähdään merkityksellisenä konstruktivistisessa oppimisnäkemyksessä. 
Oppimisen kannalta reflektio on välttämätöntä. Syvällinen oppiminen edellyttää teorian ja käytännön ymmärtämistä. Reflektiivisessä prosessissa pyritään tähän tietoiseen ymmärtämiseen. Reflektoinnilla tarkoitetaan sanakirjan mukaan mietiskelyä, harkintaa, heijastusta. Sen avulla heijastamme oman oppimisemme kuvan näkyviin, jotta voimme paremmin tarkastella ja tarvittaessa muuttaa sitä. 

Reflektio on prosessi,jossa oppija aktiivisesti tarkastelee ja käsittelee uusia (oppimis)kokemuksiaan voidakseen konstruoida uutta tietoa tai uusia näkökulmia aikaisempiin tietoihinsa.

Reflektiivinen oppija on jatkuvassa, joustavassa ja monitasoisessa, vuorovaikutuksessa sekä ympäristönsä että itsensä kanssa. Hän arvioi oppimistehtävän vaikeutta ja sen vaatimuksia suhteessa itseensä. Reflektio pitääkin sisällään myös affektiivisia, tunteisiin, ja arvoihin liittyviä komponentteja. 

Miten voi oppia reflektoimaan? Reflektointi ei välttämättä ole helppoa, mutta harjoitus tekee mestarin. Australialaiset tutkijat (Boud ym.) ovat kehittäneet kolmeportaisen mallin siitä, miten reflektioprosessia voi harjoittaa. 

Tässä mallissa kokemukset ja reflektio ovat jatkuvassa dialektisessa suhteessa toisiinsa. Kokemukseen palaaminen on aktiivinen prosessi, jota voidaan käytännössä tehdä yksin vaikka oppimispäiväkirjan muodossa. Reflektiota voidaan harjoitella myös ryhmässä keskustellen.  Ensimmäiseksi olisi tärkeää saada kokemus palautettua mieleen karvoineen kaikkineen, sellaisenaan kuin se tapahtui. Kokemus ei välttämättä tarkoita mitään isompaa tapahtumasarjaa tai tilannetta, se voi olla myös jokin ajatusrakennelma tai tunnetila jossakin tilanteessa.  Mieleen palautetaan myös kokemuksen herättämät tunteet, niin myönteiset kuin kielteisetkin. Reflektoinnin onnistumisen kannalta on tärkeää, että kielteisetkin tunteet käsitellään. Monesti kielteiset tunteet saattavat muodostua esteiksi oppimiselle, mikäli niitä ei työstetä alta pois. Ne ovat yhtä arvokkaita oppimisen rakennusaineita kuin myönteisetkin tunteet. 
Kokemuksen uudelleenarvioinnissa pyritään itsekriittisesti ja kokonaisvaltaisesti arvioimaan, miksi tapahtui niin kuin tapahtui. Mitä tapahtui, miksi, minkä seurauksena, mikä oli minun osuuteni, mikä muiden jne. Olisiko jotain voinut tehdä toisella tavalla? Uudelleenarviointi synnyttää uusia ajatuksia ja näkökulmia sovellettaviksi uusissa tilanteissa. 
Reflektoinnin tulokset näkyvät uusina näkökulmina ja valmiuksina soveltaa uusia ajatuksia käytäntöön. Uudet kokemukset ovat sitten jälleen reflektoinnin kohteena. Kaiken kaikkiaan reflektio on prosessi, joka jatkuu loputtomiin uusien kokemusten myötä.  Esim. portfoliotyöskentely ja oppimispäiväkirjan kirjoittaminen palvelevat yksilöllistä reflektiivistä prosessointia.  Tutor voi tukea ja auttaa niiden tekemisessä.  Myös vuorovaikutukselliset oppimisprosessit tukevat ja tukeutuvat tietoisesti reflektiiviseen työskentelyyn, esim. verkko-opiskelussa.